Three different mornings

Neljäs osa siis, josta taas vaihteeksi pidän aika paljon. Vaikka tein sen kyselyn, että pitäisikö Laran olla teini, niin en silti vieläkään tiedä... Se meni nimittäin tasan... Haluaisin kovasti pelata jo teinillä, mutta kyllä minulla on jonkinlainen juoni vielä yhdelle luvulle lapsuudesta. Mielipiteitään saa vieläkin ilmaista. Siihen galluppiin ja näihin kommentteihin. Jos siis päädyn tekemään vielä osan lapsuudesta, niin inkkariextra ilmestyy vasta vitososan jälkeen. Jos siirryn teini-ikään, niin se tulee seuraavaksi.

 

"---"

-Ai niin. Tänään on sen tytön ensimmäinen päivä luokallani..

-Hän pärjää varmasti hyvin.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

-Isä, tänäänhän alkaa koulu?
-Joo, entä sitten. Siihen on vielä monta tuntia aikaa, mene vain vielä nukkumaan...
-En tiedä mitä laitan päälle ja miten laitan hiukset.... Lara valitti.
-Hohhoijaa... Kuka sinulle tuollaista on kertonut?
-Barbara
-Jaaha.... Wilson huokaisi ja nousi vaivalloisesti sängyltä.

-Tässä kylässä on lapsille koulupuvut. Aika yksinkertaiset tosin, mutta sinullekin lähetettiin sellainen. Sen pitäisi olla täällä jossain... Wilson sanoi penkoen vaatekaappia.
-Whoo! Lara hihkaisi onnessaan. Nyt hän saisi pitää samanlaista pukua kuin Barbara.

-Oletko valmis Lara? Wilson kysyi vähän ajan kuluttua.
-No joo... Puku on päällä, mutta hiukset on laittamatta....
-Näytähän nyt.

Lara tuli esiin koulupuku päällään.
-Voikun olet suloinen, Wilson ihasteli.

-Todella suloinen... Menen laittamaan aamupalaa, niin harjaa hiuksesi.
-Ookoo

-Jaa, että hiukset auki vai?
-Haluan näyttää söpöltä ekana päivänä, Lara sanoi hiljaa.
-Tietysti, Wilson naurahti.

-Ja eikö näin olekin aika söpö?
-Älä minulta kysy, Barbara varmaan osaisi neuvoa, Wilson virnisti.
-Joo, se tuleekin hakemaan minua...

-Hyvä, niin et taas eksy.

-Aamupala on muuten kohta valmis...

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

-Äitiiiii, en osaa tehdä aamupalaa, Barbara valitti aamiaispöydässä.

-En voi kokoajan paasata teitä kolmea tuholaista, vaan Ife ja mahani tarvitsevat hoitoa myös, jos ette sitä ymmärtäneet...

-Hmm... Iiro voisi osata laittaa sitä eilistä mössöä anteeksi puuroa, Adolf sanoi ja katsahti Miraa varmistaakseen, ettei tämä ollut suuttunut.

-Hienoa, niin saan minäkin vähän rauhaa. On teistä miehistä sittenkin johonkin, Mira hymyili.

-Aah, vihdoinkin aurinko nousee! Mira iloitsi ja haki kupillisen puuroa.
Hänjätti Ifen istumaan keittiön lattialle ja pyysi tätä olemaan hetken hiljaa.
-Barbara? Miksi sinulla ei ole vielä koulupukua päälläsi? Mira ihmetteli.
-Aa joo, en halunnut liata sitä, kun lypsin lehmät...

-Et likaa sitä, jos vien sinut kärryillä kouluun, Iiro ehdotti. Hänkin oli ollut jo aamuvarhaisella töissä kuten Adolf.
-Ei kiitos, lupasin kävellä Laran kanssa, sillä tämä on hänen ensimmäinen päivänsä koulussa.
-Hyvä on.

-Sisko rakas, menen nyt pukemaan, Barbara sanoi Ifelle ja kutitti tätä. Ife nautti siskonsa huomionosoituksista.

-Taidan lähteä jo, ettei myöhästytä, Barbara ilmoitti ja lähti ulospäin.
-Hyvää koulupäivää, kaikki toivottivat.

-Kiitos.

-Toivottavasti Lara on valmis, kun tulen sinne.

-Toivottavasti Eliza pääsee jo takaisin kouluun...

-Äitii!!! Iilo laittoi miut kehtoon!!
-Odota rakas, Mira huusi keittiöstä kuopukselleen.

-Äiti auttaa, pikku Ife...
-Mamaa!!!

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Barbara saapui Greenien talon kohdalle ja näki Laran juoksevan pihalla häntä kohti uusi koulupuku päällään.
-Hyvä, ehdimme kouluun... Barbara huokaisi onnellisena. Lara ei nimittäin ollut maailman täsmällisin ihminen.

-Noin, mennäänkö? Lara kysyi iloisena.
-Joo, tiesitkö muuten, että kun täytämme 14, niin koulupukua ei enää tarvitse käyttää? Barbara virnisti.
-En, mistä tiedät?
-Nokun yksi vanhempi oppilaista vallmistui viime vuonna luokaltamme.

-Jaa-a, no ei tämä niin kiva olekaan, Lara nauroi.

-Pitkä matka? Lara uteli jo, vaikka he eivät olleet päässeet edes pihalta pois.
-Ei, teiltä on aika lyhyt matka.
-Entä tuleeko Eliza?
-Ei, hän on taas kipeä, Barbara sanoi surullisesti ja käänsi katseensa maahan.

-Käydäänkö heillä koulun jälkeen? Lara ehdotti.
-Hmm, käyhän se. Voidaan viedä samalla läksyt.

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------

-Perillä! Barbara huudahti ja Lara katseli pihalla leikkiviä lapsia. Yksi tyttö ja poika. Tyttö näytti aika nätiltä, mutta pojalla oli aika oudot silmät. Lara katui tätä ajatusta myöhemmin.
-Kauhistus, jos isi olisi saanut tietää, hän ajatteli.

-Ba?
-Niin?
-Kuka tuo poika on? Lara sanoi ja katsoi sitä törkeää poikaa, joka oli silloin joskus vain kävellyt hänen ohitseen.
-Milo... Barbara sanoi hiljaa.

-Hei! Lara sanoi iloisesti, mutta poika oli hiljaa.

-Minulla ei ole sinulle mitään sanottavaa, tämä tiuskaisi ja lähti pihalle.

-Lapset! Koulu alkaa! Nikki huusi ovelta ja kaikki lapset juoksivat sisälle.

-Hmm, Lara meidänkin pitäisi mennä, Barbara sanoi ja soitti porttia.
-Vai että ei mitään sanottavaa, Lara mutisi ja sai osakseen Barbaran kummastuneen ilmeen.
-Mennään nyt...

-Barbara minne istun? Lara kysyi hädissään ja tähyili ympärilleen.
-En tiedä, mutta tässä on minun ja Elizan paikat, Barbara sanoi vaivautuneesti:-Kyllä löydät paikan itsellesi.

-Lara, sinulle on paikka Melissan vieressä, opettaja kertoi ja hymyili kiltisti.
-Juu, tule vaan tänne. Täällä on tilaa, Melissaksi kutsuttu tyttö sanoi ja raivasi tavaroitaan tuolilta.
-Kiitos, Lara sanoi hiljaa, hän olisi halunnut istua Barbaran vieressä, mutta täällä olikin vakituiset paikat.

-Barbara?
-Niin neiti...
-Onko Eliza taas sairastunut?
-Kyllä neiti. Minä vien hänelle läksyt koulun jälkeen, Barbara sanoi ylikohteliaasti.
-Hyvä.

-Lara, näetkö tuon vaaleahiuksisen pojan?
Lara nyökkäsi.
-Hän on sitten varattu minulle, että et ala hänelle, Melissa sanoi ja vilkuili Miloon päin hymyillen.
-Jup.

-Krhm, huomio oppilaat! Meillä on uusi oppilas, Lara, joten olkaa kohteliata. Hän on teitä nuorempi.

-Jos haluat vastata kysymykseen, niin viittaa. Kaikkihan muistavat tämän? opettaja sanoi ja huitoi kädellään.

-Plääh!! Milo huusi:- Voitaisiinko mennä suoraan asiaan. Täällä tylsistyy kuoliaaksi!
-Älähän nyt. Tämä on Laran ensimmäinen koulupäivä, Nikki torui.
-Heh, hyvin sanottu kamu, punahiuksinen poika, Harry nimeltään myhäili ja pojat löivät kätensä yhteen.

-No miten sen nyt ottaa, Melissa totesi:- Olet sinäkin joskus aloittanut koulun.
-Milo hiljeni ja kuiskutteli Harryn kanssa kuin pikkutyttö:- Joskus vielä vedän tota turpiin.
Tämä sai Harryn nauramaan kuin vanha varis.

-Kun nyt ette selvästikään voi keskittyä tuntiin, niin menkää vaikka ulos, opettaja huokaisi. Ei ensimmäisenä päivänä ollutkaan tarkoitus pitää pitkää päivää.
-Jee!! oppilaat huusivat ja alkoivat juosta pihalle.

-Hmm, Larahan se oli? Milo kysyi yllättäen.
-Juu, Lara epäröi, Milo oli ollut tosi tyly häntä kohtaan.
-Anteeksi, kun olin tyhmä. Haluisitko leikkiä mun kanssa välkällä?
Laran silmät kirkatuivat ja suu taipui iloiseen hymyyn:- Toki!

Lara ja Milo juoksivat rengaskeinuun, joka roikkui pihan ainoasta puusta. Barbara oli joutunut Melissan juoruvuodatuksen kohteeksi ja pyöritteli silmiään.
-En voi uskoa, että Milo leikkii tulokkaan kanssa. Hei haloo! Sehän ei ees tunne sitä vielä, Melissa pulputti ja Barbara haukotteli salaa ja katseli keinuun jonne aoikoi juosta heti kun Melissan silmä välttäisi.

-No onko koulu kivaa? Barbara kysyi iloisena ja otti vauhtia.
Lara huusi kovaa ja iloisesti Milon antaessa hänelle hurjia vauhteja rengaskeinussa.
-Jepu.

-Hei nyt mä keksin! Milo huudahti yllättäen:- Mennään kaikki yhdessä karuselliin!
Milo hymyili niin suloista hymyä kuin vain osasi ja Barbara ja Lara jaarruttivat vauhtejaan.

-Hmm, Melissa?
-?
-Saisimmeko mekin tulla pyörimään? Milo kysyi käyttäen kinuamisääntään.
Melissa loi poikaan teennäisen hymyn ja sanoi:- Toki.

-Whoo!! Kaikki huusivat ja Melissa antoi vauhtia.
-Ba? Minkä takia se yksi poika ei leiki meidän kanssa? Lara ihmetteli.
-Harry käy tukiopetusta, joten hänellä menee aina pidempään, kyllä hän pian tulee, Barbara selitti.

-Hei, tuolla hän onkin! Barbara sanoi ja vilkutti Harrylle karusellin yöriessä vinhasti.
Harry istahti keinuun istumaan selin toisiin.
-Häntä ujostuttaa, Milo myönsi ja virnisti Laralle. Ei siis silleen, vaan sitä aina pelottaa uudet ihmiset, hän tarkensi.

-Leikkimme kauan, toooosi kauan. Tosi pitkä välkkä. Minä leikin Milon kanssa pollareita ja Barbara pyöri karusellissä. Melissa ja Harry keinuivat ja antoivat vauhtia toisilleen vuorotellen. Meillä oli kivaa.

-En voinut olla huomaamatta Barbaran iloista hymyä. Mistäköhän se johtui?

-Nyt lapset, pääsette jo kotiin, opettaja tuli kertomaan.
-Lara, nyt! Mennään Elizalle! Barbara huudahti iloisena.
-Joo, mennään, moikka kaikki!

-Mukavaa, kun tutstuit heti kaikkiin, Barbara hymyili.
-Niin, kaikki oli tosi mukavia, Lara sanoi:- Emmekö muuten voisi käydä yhdessä paikassa ensin?
-Häh? Missä muka, entä Eliza?
-Kyllä me sinnekin ehdimme, Lara virnisti. Hän tiesi tasan tarkkaan minne veisi Barbaran. Ainut harmi oli se, ettei Eliza päässyt mukaan.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Tytöt istuivat kalliolla ja katselivat kirkasta vettä. Lara hyräili tyytyväisenä katsellen Barbaran levollista ilmettä.
-Ei ihme, että pidät tästä paikasta, Barbara totesi.

-Niin, olen ollut täällä monta kertaa, Lara hymyili ja kuunteli hiljaista tuulenvirettä.
-En haluaisi ikinä kalastaa kaloja tästä lammesta, mutta järvemme on eri asia.
-Niin.

-Oletko koskaan miettinyt mitä teet, kun pääset läpi koulusta? Barbara kysyi.
-Hä? No minusta tulee tietenkin puistonhoitaja. Haluan siivota ne inhottavat heinät pois, Lara sanoi ja pui leikillään nyrkkiään.
-Hih....hihih, Barbara hihitti.
-Mitä nyt? Lara kysyi harmissaan:-Minä HALUAN sitä.

-Minä taas haluan mennä opiskelemaan jonnekkin kauas, niin että minusta tulee lääkäri, Barbara sanoi silmät kimaltaen:- Mutta naisesta on vaikea tulla lääkäri, joten tyytynen hoitajaan.
-Saat hoitaa minun käteni, kun ne ovat verillä heinistä.
-Heh, minä lupaan, Barbara hymyili:-Hmm... Aurinko alkaa paistamaan.

Barbara nousi ylös ja hymyili yhä enemmän auringon tultua vihdoinkin esiin.

-Mutta minun täytyy yrittää...
-Mitä höpiset Ba? Lara hätääntyi.
-Heh, ei mitään tärkeää.
Barbara katseli kotiinsa, joka näkyi järven toisella puolella:- Nyt mennään Elizalle, hop hop Lara!

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

-Hän on jotain mitä en voi saada. Jotain kaunista ja upeaa....

-Näin hänet taas eilen saluunassa. Istui tahallani lähelle häntä ja kuuntelin hänen keskusteluaan sen baaritytön kanssa.

-Maaary... nainen huokaisi:-Et kai TAAS tee sitä.
-Tee mitä? Kunhan vain katselen.

-Mary...se nainen sanoi epätoivoisesti.
-Hehehh, Mary naurahti ihanalla äänellään. Kuulen sitä aivan liian harvoin.

-Istuin paikallani ja odotin että hän kääntyisi itseeni päin ja näkisi minut. Nojasin tiskiin coolisti.

-Mutta ei, hän käveli ohi. Ohi läheiseen pokeripöytään. En kehdannut liittyä seuraan, se olisi ollut läpinäkyvää.

-Hänen kaverinsa viereinen nainen kyllä katseli minua, mutta olin liian masentunut. Olin tässä...

....ja hän siellä, kaukana minusta.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

-Päiväkirjani, me kävimme Elizalla. Hän nukkui sängyssään, mutta sitten heräsi.

-Me kuuntelimme Barbaran pianonsoittoa. En tiennytkään, että hän otta opettajattareltamme tunteja.

-Barbara hyvästeli Elizan haikeasti. Kyllä he saavat joskus selittää, mutta hehän ovat olleet tuttuja keskenään kauemmin kuin minä.

-Kun olimme vaihtaneet vaatteet, menimme vielä meille leikkimään, meillä oli tosi kivaa.

-Barbara halusi nähdä miten heidän vanhat hevosensa, nykyään meidän voivat. Hyvin ne voivat:)

-Meillä oli kivaa!

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Niin, jos joku tietäisi miten jonkun ladatun tien saisi toimimaan, se olisi tosi jees, sillä joskus kuvaan tulee väkisin sitä tietä ja haluaisin saada tehtyä parempaa tarinaa...