Ihmettelen tosiaan, miten sain tämän niin nopeasti tehtyä. Ehkä haluasin päästä ottamaan kuvia seuraavaa oikeaa osaa varten. Pari pikkuseikkaa näistä extroista. Ne sijoittuu aina joidenkin tiettyjen jaksojen välille. Tämä sijoittuu ajalle 5-6, eli on siinä välimaastossa. Kirjoitan tuonne sivulootaan extran viereen "intiaanit jne. 5-6" niin tietää milloin se pitää lukea. Aina saa toivoa, millon haluaisi osan väliin extran ja mistä aiheesta. Ja sitten oli vielä joku juttu muttaaah... Juu, nämä on tosi lyhyitä. Tuo extra on 40 kuvaa ja extra extra on 20 kuvaa:D heh. Ei kai tässä sitten muuta... Lukemaan..? Ai niin tietty, en tee otsikkokuvia, ne ei sovi (oikeesti en jaksa:P) Pitäisikö kuvien olla pnp muotoisia? Saa valittaa kuvanlaadusta...

Intiaanit-extra vol 1

-Hmph, ja nyt voisin kertoa teille tarinan niiltä ajoilta, kun maassamma vielä vallitsi rauha, Suuri Johtaja sanoi.

-Kyllä niitä on kuultu, voisin ehkä mennä mieluummin nukkumaan, kuin kuunnella sinua, velirakas.

-Ai isääkö kuuntelet mieluummin, Mo?
-Kyllä. Hän on sentään elänyt silloin, toisin kuin sinä.

-En kestä nyt minkäänlaista riitelyä, huomenna on suuri päivä, vanha intiaani sanoi vaivalloisesti.
-Isä! En tarkoittanut, se oli tuo!
-Niin, niin, vanhus mutisi vihaisesti.

-Menemme nyt, vai mitä pikkuinen, vanhus puhui olkansa yläpuolella leijuvalle nukelle.

-Aivan sama, voisin vaikka nyt jatkaa tarinaani, Suuri Johtaja naureskeli: Edessä avautui tyhjä preeria, ja villit hevoset laukkasivat laumoissa sen poikki...

-Äiti, taidan mennä katsomaan, miten ukki voi, Ivy tokaisi.
-Siitä vain, tämä tarina ei ole kovin kummoista kuultavaa. Muista huominen, en halua pettyä sinuun.
-Kyllä, kyllä.
-Ne olivat villejä. Niiden edellä juoksi kaunis valkoinen ori. Villi ja vapaa se totisesti oli...

-Juu, kiitos... Ivy kiitti ja nousi.
-Totisesti, niitä nopeampi oli vain kaukana huokaileva tuuli. Tuuli, joka vei kutsua puolustamaan maataan, mutta kukaan ei kuunnellut...

-Äiti, minne sisko menee? Donoma ihmetteli ja katsoi Ivyn kävelevän kohti ukin tiipiitä.
-Varmistamaan, että vanhus on kunnossa, mene sinäkin nukkumaan. Vie Muatalle juomista.
-Kyllä.

-Päläpälääläpäläpäläpäläpäläpälä...

-Äiti, minäkin taidan mennä... Täytyy valmistella suunnitelmaamme...

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------

...

-Tänään on suuri päivä, en tosin ole varma menenkö sinne. Tänään minä täytän 17 vuotta ja rituaalin kautta saisin naisen oikeudet.

-Heh, jossain syvällä sisimmässäni haluaisin olla vielä se pieni tyttö. Ehkä, jos en menisi siihen, pysyisin nuorena lopun ikääni. En tosin tiedä haluanko sitäkään.

-En olekaan tavannut sitä yhtä tyttöä pitkään aikaan. Hänen nimensä taisi olla Lara. Hän tietäisi mitä haluan kuulla ja hän sanoi sen minulle. Se pieni tyttö osasi aina kertoa juuri sen, mitä halusinkin kuulla.

-Tiedän, että minun pitäisi luottaa itseeni, mutta se on vaikeaa.
Ivy istahti joen rantaan ja katseli kalojen uimista keskellä jokea.
-Ja syvällä sisimmässäni tiedän, mitä haluan kuulla... se on..

-Älä luovuta...
-Sisko!!
Ivy käänsi päätään äänen suuntaan.

-Tiesin, että olet täällä, Donoma naurahti: Etkö tiennyt, että äiti on etsinyt sinua koko aamun?

-Tyhmä, tietenkin tulin tänne, koska en halunnut että minua löydettäisiin, Ivy tiuskaisi. Ärsyttävät pikkusiskot.

-Heh, et varmaankaan tiedä tätä, mutta jos et tule viimeistään tunnin päästä, kuunsäteet osuvat tänä vuonna minuun ja minä saan oikeutesi. Sinusta tulee ainiaan se toiseksikunnioitetuin nainen, hah! Donoma myhäili.
-Ja sinä et tiennyt, että olen päättänyt tulla, Ivy sanoi ja vaikeni. Donoma katsahti siskoonsa.

-Siskot! Kenta huusi, kun näki Ivyn ja Donoman rannassa.

-Kenta? Etkö ole vieläkään yrittänyt poistaa kirousta? Ivy kummasteli.
-Hä? Ai tätä harmaata ihoa?

-En usko kirouksiin tai taikuuteen, olen vain paleltunut, Kenta sanoi loukkaantuneesti ja väänsi kasvoilleen hauskan ilmeen.

-Sinulla alkaa olla kiire siskokulta, Donoma naurahti ja katsahti merkitsevästi siskoonsa.

----------------------------------------------------------------------------------------------------------

-Hmm... Olet myöhässä ja olen pettynyt sinuun, Ivyn äiti sanoi kolkosti.
-Olen pahoillani, muutin viime hetkellä mieleni, Ivy yritti puolustautua.

-Hyvä on, saat tilaisuutesi, esityksen täytyy olla odotuksen arvoinen.

-Ymmärrät varmaan velvollisuutesi.

...

Minä....

-Olen valmis.

-----------------------------------------------------------------------------------------------------

-Kuunsäteet heijastuivat Ivyn iholta, kun tämä tanssi ja pyörähteli toteemipaalun ympärillä.

-Tiesin hänen olevan paras, Natsumi ihasteli tytärtään.

-Hmm...heh...

-Heh, äidin juoni toimi hyvin, Donoma naureskeli. Ei hän olisi ikinä evännyt mitään siskoltaan. Oli hänen oma vikansa, että oli syntynyt myöhemmin.

...

-Jos hän ei vain olisi siskoni, Kenta huokaisi:- No jaa, on minulla omani, heh.

------------------------------------------------------------------------------------------------------

-Huoh, Ivy huokaisi ja istahti ruukun päälle myöhään yöllä. Jos koko päivän kestäneestä tanssimisesta ei väsy, niin mistä sitten?

-Kulta, täytyy myöntää, että olit upea. Yhtä upea, kuin minä aikanani, Natsumi ihasteli:- Ensi kerralla saat päähineeni...

-Ivy hymyili kauniisti ja katseli äitiään, sitä äitiä, joka sanoi todella harvoin mitään kohteliasta. Tyytyväisyden tunne täytti Ivyn mielen ja tämä hymähti hiljaa onnesta. Kerrankin hän teki jotain oikein.
-Äiti? Missä Muata on ollut koko tämän päivän?

-Kipeänä. Hän nukkuu nyt tiipiissä. Älä sinä huolehdi hänestä. Minä vien hänelle juotavaa. Mene sinä nukkumaan.

...

---------------------------------------------------------------------------------------------------------

Sheriffi extraextra vol 1

-Herra sheriffi!!? Oletteko kotona? kaunis naisen ääni kyseli vienosti kylän sheriffin teltan ulkopuolella. Teltasta alkoi hiljalleen kuulumaan ähinää ja pian ulkona seissyt nainen pystyi kuulemaan vetoketjun aukeavan.

-Kuka täällä tähän aikaan? sheriffi sanoi kiukkuisesti, mutta lopetti nähtyään vieraan.

-Ei se nyt niin paljon ole. Kello tulee pian 12 ja siihen aikaanhan teidän piti haastatella minut. Muistatteko? Hain sitä apulaissheriffin paikkaa...

-Ai niinpä tietysti, olenpa huonomuistinen, sheriffi punastui ja sohi kädellään niskaansa. Nainenhan oli hurmaava.
-Ensin olisi kiva tietää nimi, James änkytti ja nainen alkoi nauramaan.
-Olen Brigitte, mukava tutustua!

James tiesi, että hän ei tulisi koskaan saamaan Marya itselleen. Tai ehkä juuri Brigiten avulla hän pystyisi siihen.
-Herra sheriffi, oletteko kunnossa? Brigitte ihmetteli huolestuneena ympärilleen tähyilevää Jamesia.
-Jaa...

-Te olettekin kauniimpi, kuin odotin, James kuiskasi ja painautui lähemmäs kumastunutta Brigitteä.
-Mm... Herra, en ole oikein tottunut tällaiseen, mutta siis sainko paikan?
-Todellakin.

Maryn kaunis kuva haalistui yhä enemmän Jamesin mielessä.

-Brigitte, en tiedä miksi, mutta sydämessäni tunnen miedän kuuluneen aina toisillemme, James yritti toivoen, että hänen esityksensä menisi täydestä.
-Jos se kuuluu työnkuvaan niin..., Brigitte hymyili imarreltuna.

-No siinä tapauksessa...

...

-Huone kahdelle.

...

-----------------------------------------------------------------------------------------------------

...

-Rakas!! Miten työt menevät? Brigitte huudahti iloisesti.

-No jaa... Työtä ei ainakaan ole liikaa, oikeastaan olen tylsistynyt, kaipaan yllätyksiä ja toimintaa..

-No siinä tapauksessa. Minulla onkin maailman suurin yllätys juuri sinulle, Brigitte heläytti.

-Kerroppa kulta, James kuiskasi Brigiten korvaan ja otti tämän syleilyynsä. Brigitte nauroi iloisesti onnea täynnä.

-Arvaa mitä. Me saamme lapsen!

*hiljaisuus*

-Anteeksi, mutta minun täytyy mennä...

-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Heh, tiedän, että Kentan iho oli hassu. Se oli bugi ja ajattelin, että menkööt, kun en saanut sitä pois. Ja juujaa, tiedän, että silloin ei ollut vetoketjuja, mutta en löytänyt parempaa telttaa. Kiitos!